Laupias muistopuhe
rakkaimmille villasukilleni missä oli harmaa jalkaterä ja
punakeltaiset sik-sak -raidat varressa:
Jälleen koitti tällainen surullinen päivä jona suuren murheen saattelemana lähetin yhdet teistä viimeiselle matkallenne. Vetäisin teidät vielä tänä aamuna onnellisena sängyn vierestä unenpöpperöisiin jalkoihini niin kuin aina ennenkin, lämmititte vielä repaleisina askeltani vessassakäynnin ja viimeisen vitoskauden Sons Of Anarchy –jakson verran. Puhki kuluneet kärkenne pilkottivat peitonraosta surullisesti irvistäen kuin Ron Perlman, tarkkailin teitä alitajuisesti vaikka kieltäytyneisyyden vallassa torjuin täysin ajatukset tulevasta poismenostanne. Vaikka isovarpaani ja toinen kantapää pullistelivat ulos pettäneiden neuleittenne välistä matkalla suihkuun, ajattelin että teistä olisi pehmentämään kosketustani kovaan ja kylmään maailman vielä yhden peseytymissyklin verran - Olin väärässä, teidän loppunne alkoi olla jaloilla.
Yrittäessäni käsi täristen väkipakolla laittaa teitä vielä kerran pesukoneeseen havahduin todellisuuteen ja päätin huokaisten kantaa teidän keittiön roskikseen ennenkuin teistä olisi ollut jäljellä pelkät kuolleet varret; Pelkät kauniit lankoja roikkuvat nilkanlämmitysputkilot vailla pienintäkään ylpeydenripettä rakkaudella suorittamastanne upeasta työstä koko ihmiskunnan ja -yksilön pienten hapulevien askeleten hyväksi. Saattoipa pieni kyynel tipahtaa pehmeään nukkaanne kun peittelin teidät alahuuli väpättäen muovipussin pohjalle eron hetkellä, tapahtuman lopullisuuden iskiessä tajuntaan kuin moukarin tulehtuneeseen kivekseen.
Olen varma että tulen vielä joskus aikojen saatossa löytämään teille yhtä lämpimät ja kauniit korvaajat, joku mummo jossain virkkaa aikanaan sopivan sievät töppöset jotka sitten kohtalon johdattamana päätyvät koipiini varjelemaan niitä pakkaselta, hieltä ja pahalta maailmalta. Vaikka tulenkin vielä pitämään jalassani muita sukkia, ajatellen teitä kahta; Muistaen iloisia raitojanne ikuisesti tietäen että te lätkitte korttia siellä pilven reunalla Pelle Hermannin ja John Holmesin sukkien kanssa - Onnellisempana kuin koskaan. Muistoanne kunnioittaen, Imppa ja yksitoista varvasta.
Jälleen koitti tällainen surullinen päivä jona suuren murheen saattelemana lähetin yhdet teistä viimeiselle matkallenne. Vetäisin teidät vielä tänä aamuna onnellisena sängyn vierestä unenpöpperöisiin jalkoihini niin kuin aina ennenkin, lämmititte vielä repaleisina askeltani vessassakäynnin ja viimeisen vitoskauden Sons Of Anarchy –jakson verran. Puhki kuluneet kärkenne pilkottivat peitonraosta surullisesti irvistäen kuin Ron Perlman, tarkkailin teitä alitajuisesti vaikka kieltäytyneisyyden vallassa torjuin täysin ajatukset tulevasta poismenostanne. Vaikka isovarpaani ja toinen kantapää pullistelivat ulos pettäneiden neuleittenne välistä matkalla suihkuun, ajattelin että teistä olisi pehmentämään kosketustani kovaan ja kylmään maailman vielä yhden peseytymissyklin verran - Olin väärässä, teidän loppunne alkoi olla jaloilla.
Yrittäessäni käsi täristen väkipakolla laittaa teitä vielä kerran pesukoneeseen havahduin todellisuuteen ja päätin huokaisten kantaa teidän keittiön roskikseen ennenkuin teistä olisi ollut jäljellä pelkät kuolleet varret; Pelkät kauniit lankoja roikkuvat nilkanlämmitysputkilot vailla pienintäkään ylpeydenripettä rakkaudella suorittamastanne upeasta työstä koko ihmiskunnan ja -yksilön pienten hapulevien askeleten hyväksi. Saattoipa pieni kyynel tipahtaa pehmeään nukkaanne kun peittelin teidät alahuuli väpättäen muovipussin pohjalle eron hetkellä, tapahtuman lopullisuuden iskiessä tajuntaan kuin moukarin tulehtuneeseen kivekseen.
Olen varma että tulen vielä joskus aikojen saatossa löytämään teille yhtä lämpimät ja kauniit korvaajat, joku mummo jossain virkkaa aikanaan sopivan sievät töppöset jotka sitten kohtalon johdattamana päätyvät koipiini varjelemaan niitä pakkaselta, hieltä ja pahalta maailmalta. Vaikka tulenkin vielä pitämään jalassani muita sukkia, ajatellen teitä kahta; Muistaen iloisia raitojanne ikuisesti tietäen että te lätkitte korttia siellä pilven reunalla Pelle Hermannin ja John Holmesin sukkien kanssa - Onnellisempana kuin koskaan. Muistoanne kunnioittaen, Imppa ja yksitoista varvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti