Harrikalla on mukava ajella sen kaksi ja puoli päivää ajokaudessa kun ei tule vettä esterin täydeltä. Vaikka Suomen kesä onkin sateinen niin on se myös niin lyhyt että suurin osa vuodesta menee aktiivisemmalla harrastajalla mopoa rassatessa, huoltaessa ja tuunaillessa vähän omaan makuun sopivammaksi; Olettaen siis että omistajalla pysyy edes muna kädessä ja hänellä on joku koirankoppi missä vehkeitään mahtuu nipertämään.
Oma moponi oli hankittaessa tosiaan vähän sellainen harmaavarpunen perinteisine kromi -pinnavanteineen joten ajattelin että mustaksihan sitä pitää hiljalleen muutella - Heti ennen ensimmäistä ajokautta pitkän ja kylmän talven aikana.
Touhu piti aloittaa irroittelemalla takalokasuoja jonka sinällään oletin olevan yksinkertaista: Satula on kiinni yhdellä ruuvilla ja lähtee poikkeen vetämällä, takapään sahköt tulevat näppärän kootusti tuonne satulan alle josta ne voi helposti napsauttaa irti "töpselistä" jolloinka takalokarin valoineen ja kaikkine kilkkeineen voi vapaasti vetää pois irroitettuaan kaikki pultit.
Kuulostaa teoriassa yksinkertaiselta yhtä harvinaisen idioottimaisesti suunniteltua pulttia lukuunottamatta; Pulttia joka sijaitsee lokasuojan sisällä tuon takarenkaan etupuolella piilossa, paikassa jonne pääsee käsiksi vaan useamman hylsysarjan jatkopalan & -nivelen avulla ja silloinkin tunnin turaamisen ja kuuden vitutuskaljan voimin. Aivan käsittämätön apinatyönnäyte Harley Davidsonilta, luulisi että takarengas pitää irroittaa ennen lokasuojan irroitusta mutta rengasta ei saa irti jos lokasuoja on paikoillaan. Meinasi jo leka heilahtaa heti ensimmäisen modauksen alkuvaiheessa.
Tilasin jo ennakkoon kapineeseen tuollaisen evomalleihin sopivan Fat Boy -umpivanteen Saksan Ebaysta josta se irtosi muistaakseni jotakuinkin satkulla postikuluineen. Nämä -99 -mallit ovat viimeisiä harrikoita jotka käyttävät vielä 3/4 -tuuman akseleita Timken laakereilla mutta ensimmäisiä uudemmilla Twin Cam 88 -moottoreilla, osavalikoimaltaan vähän sellaisia väliinputoajamalleja ja vara- ja lisäosien hankkimisen kanssa saa tehdä vähän ennakkotutkimusta että tietää mitää tilaa.
Seuraavasta vuodesta 2000 alkaen akselit vaihtuivat tuumaiseksi ja laakerit tavallisiksi umpilaakereiksi. Tämä vanne lienee ollut jossakin vanhemmassa rakkineessa, tässä mock-upitusta mukana tulleella liian pienellä jarrulevyllä ja loppuunajetulla takarenkaalla.
Kuvassa muuten käytössä tuo Motonetin punainen & mainio
prätkän peräpään nostovipstaaki, toimii ainakin näissä Dyna -malleissa
täydellisesti eikä maksanut kuin kolmisenkymppiä. Suosittelen
ehdottomasti tämän hankkimaan, pikku harjoittelulla tuolla hoituu pyörän
pystyttäminen nopeasti ja kivuttomasti. Umpivannekin näyttäisi istuvan oikein mukavasti paikoilleen...
...mutta eihän tuo perkele ole mustaa nähnytkään. Vanteen maalausta varten irroittelin ensi töikseni "uuden" vanteen perkeleen tiukkaan jumahtaneet jarrulevyn pultit yhtä lukuunottamatta, kuten kuvasta näkyy hajonneen bitin kärki. Paskapultti irtosi vasta Dremelöimällä tuohon pultin kantaan kunnon tasaapääura ja paukuttelemalla sitä iskumeisselillä vartin verran kuumentaen sitä edestakaisin sekä kiroilleen helvetin kovaa ja paljon.
Samaan syssyyn irroitelin valmiiksi alla olleesta vanhasta pinnavanteesta hihnapyörän ja käyttöön tulevan jarrulevyn, toki merkaten tussilla näppärästi pyörimissuunnat niin etteivät sitten asennusvaiheessa tulisi paikoilleen vahingossa väärin päin ja kuluttaakseen esim. kalliin vetohihna heti pilalle. En tiedä onko jarrulevyn pyörimissuunnalla merkitystä mutta ajattelin pelata varmanpäälle...
Seitsämän tsiljoonan mutkan jälkeen lopputulos näytti juuri siltä mitä halusinkin. Tätä ennen kävin matkanvarrella irroituttamassa renkaan vanteelta
MP -Mestassa Joensuussa jossa aina hoituu homma kuin homma supsikkaasti ja tämmöinen tee-se-itse -urpokin saa apua kun menee sormi suuhun (terveiset Jarmo Heikkiselle).
JepJepiltä tilasin uudet laakerit ja stefat valmiiksi ja irroitutin siellä myös vanteessa paikoillaan olleet Timken -laakereiden ulkokehät - Touhu joka ei ainakaan minulta olisi onnistunut kotikonstein, pahimmassa tapauksessa olisin takonut laakerin ulkokehää taltalla pieksäessäni koko laakeripesän mutkalle jolloinka koko vanne olisi ollut käytännössä entinen venkula.
Seuraavaksi kiikutin vanteen Liperin puolelle
Takomo Ikoseen jossa parinkympin korvausta vastaan vanne hiekkapuhallettiin ja pulverimaalattiin puolikiiltävällä mustalla. Homma tosiaan on on edullista, tosin onhan tuonne Joensuusta vähän matkaa ja maalaukselle kannattaa varata aikaa viikko tai jopa kaksi riippuen firman työtilanteesta. Jälki on kuitenkin hyvää ja vanteen pinta kestää kolhuja huomattavasti paremmin kuin normaali maali.
Vanteen noudettuani ostin & asennutin siihen uuden renkaan sekä laakerit ja tulipa koko paketti käytettyä ammattilaisella shimmauksen tsekkaamiseksi. Noiden kartiomallisten Timken -laakereiden huono puoli on juuri se että renkaan laakereiden keskiputken on oltava millilleen oikeanmittainen että tarkasti akselin pulttia asennusvaiheessa tiettyyn momenttiin kiristettäessä välys jää juuri sopivaksi niin ettei vanne lonksu paikallaan saati liian pienen välyksen ollessa kyseessä kuumene liikaa ja leikkaa kiinni. Jos on liian väljä niin pitää lisätä "prikkoja" tai jos on liian tiukka niin pitää ottaa koneella matskua keskiputkesta - Onneksi Heikkisen Jarmo hoiti homman ja huikkaisi vielä perään kiristysmomentin johonka hän oli tuon shimmauksen mitoittanut.
Vanne oli asennusvalmis kun olin asentanut kopissani jarrulevyn ja hihnapyörän oikein päin momentteineen paikoilleen tussimerkintöjen avulla. Pulttien asennuksessa en käyttänyt mitään kierreliimaa vaan Motonetistä ostamaani rengas- ja pulttitervaa jota ruiskin kierteisiin. Tämä terva ainakin teoriassa estää pultin irtoamisen muodostaen kierteisiin sitkeän mällin joka ei kuitenkaan hapetu/jämähdä niin että pultteja saa seuraavalla kerralla repiä irti kuuden metrin jatkovarrella.
Jotkut harrastajat nettipalstoillaan muuten suosittelevat vaihtamaan kaikki jarrulevyn ja vetohihnan pultit joka kerta uusiin kun ne irroitetaan. Itse vaihdoin vaan hapettuneet jarrulevyn pultit ja hyvin ovat pysyneet kilkkeet kiinni vaikka kilometrejä remontin jälkeen onkin jo kertynyt...
Kas näin se homma etenee, uusi vanne on lopulta valmis ja paikoillaan. Tästä näkee paremmin tuonkin mp -peräpään nostimen toiminnan. Se on tuollainen kaksihaarainen vipuvarsi jonka avulla pyörä nousee ilmaan kevyesti ja sitä on tukeva rukata ja siirrellä - ikäänkuin tuolla kopissani olisi juurikaan tilaa moiselle.
Se aiemmin kiroamani lokasuojan pultti on sitten muuten vielä pykälän verran vittumaisempi takaisinlaitettava, jos mahdollista. Paras ratkaisu on teipata pultti jatkovarsien päässä olevaan hylsyyn niin että se ei tipu siitä ja tuhannen yrityksen kautta koittaa saada se ujutettua sinne pimeään ja syvään kuiluunsa kahden sentin rakosen kautta paikoilleen naarmuttamatta lokasuojaa.
Siinä joutuu istuksimaan puoliksi pyörän alla tunnin -pari ja sorhata pulttia paikoilleen käytännössä sokkona, tätä työvaihetta en haluaisi enää koskaan toistaa - tämän ensimmäisen modauksen jälkeen olen tehnyt homman jo ihan muista syistä useamman kerran eikä se muutu kokemuksenkaan myötä koskaan yhtään helpommaksi. Ihan täysin pullalla se sieltä irtoaa ja tuplapullalla sen ehkä sinne saa takaisin pyöriteltyä. Perkelettä.
Lopputulos on varsin miellyttävä kaikessa mustuudessaan - Itse vannehan tuolta rojun seasta edes kunnolla erotu mutta pääasia on että se on nyt perseenmusta ja allakin uusi rengas tulevalle ajokaudella poltettavaksi. Etuvannehan näyttää edelleen melko harmaalle joten seuraavasta projektista ei ollut tässä vaiheessa mitään epäselvyyttä. Kuvassa myös uusi soolosatula mutta se onkin taas ihan eri tarina...
