Kuvakertomus: Imppa -pojan veneestä on kumi puhjennut.

Maakravunkin tekee mieli vesille näin lämpimänä kesäpäivänä. Kumiveneessä olisi mukava killua uikkareissa reteästi lekotellen ja lukea vanhoja Myrkky -lehtiä hörppien samalla Palmaa.

Matalaksi vetää kuitenkin isommankin pojan mielen kun uudenkarhea 1986 ostettu kumivene lörpsähtää heti täyttämisen jälkeen ruttuun kuin vanhan mummon *****. Mitäs nyt, mersukaan ei kellu ja sen sisällä on niin saatanan kuuma?

  

Tarkkasilmäisimmät kyllä löytävät lihavalla naamallaan hetken veneen pohjaa tuijoteltuaan reijän joka törisee. Sieltä se ilma tulee.

Uuden liimatuubin onnellinen omistaja on koko kylän ylpeydenaihe. Tokmannilta osaakin nohevampi setä käydä mopolla ostamassa PVC -liimaa jolla kylla varmasti saa muoviaukot tukkoon.

Kas leikkaa ohjeenmukaisesti tuubin mukana tulleesta paikkakalvosta reippaasti reikää isompi kumileiviskä ja putsaa reijänympärys jollain rasvapoistopaskalla.

Lasauta tuubista laajalti liimaa reijänympärille ja ite läpyskään ja purista niitä yhteen ihan perkeleesti toisiinsa kunnes lärpsä tarttuu kiinni.

Liiman kuivuttua voit ohjeidenvastaisesti tuupata veneen samatien kompuralla vitun täyteen ilmaa ja mennä koeistumaan uljaaseen Sunshine 300 -paattin näyttäen Jack Nicholsonilta. Vain köyhät puhaltavat ja odottelevat liimojen kuivumista.

Veneessä istuskeltuasi huomaat kuitenkin että järvellä lähes myrskyää ja siellä on vaahtopäitä - Eihän sinne tämmöisella melattomalla kumirömpsällä pysty menemään saatana mitenkään. Perkeleen kuusitoista että saattaisi tuhmempaa miestä ottaa kupoliin.

Kannattaa siis unohtaa kaikki purjehdukseenkin kaukaisesti viittaava ja vetäytyä viileään aittaan pikku ettoneille.

 ...

...

ILTAPÄIVITYS:

Ja illan tuodessa tyyneyden Pieliselle seljille sehän muovipaatti kellui paremmin kuin kakkapötkäle. Itse itsestänsä kymmenen sekunnin ajastimella kuvan ottaminen rannasta käsin kumiveneessä on yhtä vaikeata kuin joulupukin kuvaaminen stringeissä. Näin sitä mennään ja puristetaan melaa kaksin käsin. Olipa liukas.

Onnellinen mies lapsuudenaikaisessa juuri paikatussa (kolmen hengen!) gummiveneessään rusentaen koko saatanan renkulan viimeisilleen. Puolitoista tuntia tuli rantakivikossa killuttua vanhoja teknareita ilman hukkumista lueskellen ja lokkien vihaisia paskannusyrityksiä väistellen, vitun huorat - Yksi mela ei ole tarpeeksi pitemmälle reissulle, tämä muistiin! Paksun pojan on hankala päästä paatista poikkeen kamera ja vanha lehti kädessään ilman notta mikään tarpeeton ei kastu, olisittepa nähneet rantautumisköpsähtelyn videolla huhh. Häpy end kuitenkin.

Hyvää joulua kaikille.

Rullaluistincowboy.

Jou Eidrian, I did it! Kevään ekat rullaluistelulenkit nyitty menemään, ihka ensimmäisellä kerralla jaksoin idiootinraivolla hoiperrella kylmiltään risat 15 km vaikka välillä tuntuikin että rullat leikkaavat tämän ruhon alla pyöriessään kiinni ja kumijalkani irtoavat tärinässä katkipoikki irti perseestä niin että pelkkä puolikas yksikätinen tumppi lentää ilmojen halki ulahtaen pyörätieltä katuojaan kurnuttamaan.

Toisella lenkilläni luukutinkin sitten pysähtymättä putkeen täysillä jo ilmiömäiset 21,16 km! Mitenköhän helvetissä, eikkait tuon pitäisi olla enää fyysisesti mahollista näillä spekseillä mitkä tähän satakiloiseen ja lähes yhtä lyhyeen runkooni ovat siunaantuneet? On kuin maustepippurikourallisen päälle pystyyn tökätty lenkkimakkara sätkiytyisi talon ympäri itekseen ja tulisi perille haarukka perseessä sopivasti grillattuna sinappiin ja ketsuppiin topattuna.

Pitäis varmaan jonakin herran vuonna huoltaa nuita luistimiakin, laakeritkin on varmaan voideltu viimeksi toissakesänä koiranpaskapötkäleillä vahingossa ripulilammessa luisteltuani. Kalliit 12 € luistimet menevät vielä ennenaikaisesti pilalle…

Onkos se muuten nykyään niin että miehet haluavat ihan omaehtoisesti pitää jalassaan semmoisia kiilteleviä, hikisiä perseitään (liian) piukasti nuolevia trikoita ihmisten ilmoilla mutjahdellessaan? Eihän tuolla kellään urospuolisella lenkkeilijällä tainnut olla 15 km:n matkan aikana normaaleja housuja jalassaan - Johan nyt on saatana?

Onko niin että nämä urbaanilegolakset tuijottavat meikäläistä nenänvarttaan pitkin tuolla lenkkipoluillaan virnuillen että siinäpä on lihava Marty McFly sujahtanut aikakoneellaan suoraan 90 –luvulta nykyaikaan luistelemaan, jumalauta lykkii menemään kirpparisalomoneillaan jalassaan prekambrisen ajanjakson kolmiraita-adidaksen verryittelyhousut - Mistäs helvetin museosta se nuo on kaivanut!?! Ihme dinosaurus, säädämpä 37 -tuumaisesta lenkille mukaan ottamastani aipädistä suomireggaen täysille ja imen nämä trikoot vielä syvemmälle ammottavana horottavaan persevakooni niin että tämä visio polttaa jokaisen ohikulkijan verkkokalvoon pysyvästi tämän yli äyräidensä lainehtivan karvojen kanjonin, kuvastuksen joka ei häviä näkökentästä koskaan – Edes nukkuessa.

©1989 Warner Bros.

Mustuutta Harrikkaan.

Harrikalla on mukava ajella sen kaksi ja puoli päivää ajokaudessa kun ei tule vettä esterin täydeltä. Vaikka Suomen kesä onkin sateinen niin on se myös niin lyhyt että suurin osa vuodesta menee aktiivisemmalla harrastajalla mopoa rassatessa, huoltaessa ja tuunaillessa vähän omaan makuun sopivammaksi; Olettaen siis että omistajalla pysyy edes muna kädessä ja hänellä on joku koirankoppi missä vehkeitään mahtuu nipertämään.

Oma moponi oli hankittaessa tosiaan vähän sellainen harmaavarpunen perinteisine kromi -pinnavanteineen joten ajattelin että mustaksihan sitä pitää hiljalleen muutella - Heti ennen ensimmäistä ajokautta pitkän ja kylmän talven aikana.

Touhu piti aloittaa irroittelemalla takalokasuoja jonka sinällään oletin olevan yksinkertaista: Satula on kiinni yhdellä ruuvilla ja lähtee poikkeen vetämällä, takapään sahköt tulevat näppärän kootusti tuonne satulan alle josta ne voi helposti napsauttaa irti "töpselistä" jolloinka takalokarin valoineen ja kaikkine kilkkeineen voi vapaasti vetää pois irroitettuaan kaikki pultit.

Kuulostaa teoriassa yksinkertaiselta yhtä harvinaisen idioottimaisesti suunniteltua pulttia lukuunottamatta; Pulttia joka sijaitsee lokasuojan sisällä tuon takarenkaan etupuolella piilossa, paikassa jonne pääsee käsiksi vaan useamman hylsysarjan jatkopalan & -nivelen avulla ja silloinkin tunnin turaamisen ja kuuden vitutuskaljan voimin. Aivan käsittämätön apinatyönnäyte Harley Davidsonilta, luulisi että takarengas pitää irroittaa ennen lokasuojan irroitusta mutta rengasta ei saa irti jos lokasuoja on paikoillaan. Meinasi jo leka heilahtaa heti ensimmäisen modauksen alkuvaiheessa.

Tilasin jo ennakkoon kapineeseen tuollaisen evomalleihin sopivan Fat Boy -umpivanteen Saksan Ebaysta josta se irtosi muistaakseni jotakuinkin satkulla postikuluineen. Nämä -99 -mallit ovat viimeisiä harrikoita jotka käyttävät vielä 3/4 -tuuman akseleita Timken laakereilla mutta ensimmäisiä uudemmilla Twin Cam 88 -moottoreilla, osavalikoimaltaan vähän sellaisia väliinputoajamalleja ja vara- ja lisäosien hankkimisen kanssa saa tehdä vähän ennakkotutkimusta että tietää mitää tilaa.

Seuraavasta vuodesta 2000 alkaen akselit vaihtuivat tuumaiseksi ja laakerit tavallisiksi umpilaakereiksi. Tämä vanne lienee ollut jossakin vanhemmassa rakkineessa, tässä mock-upitusta mukana tulleella liian pienellä jarrulevyllä ja loppuunajetulla takarenkaalla.

Kuvassa muuten käytössä tuo Motonetin punainen & mainio prätkän peräpään nostovipstaaki, toimii ainakin näissä Dyna -malleissa täydellisesti eikä maksanut kuin kolmisenkymppiä. Suosittelen ehdottomasti tämän hankkimaan, pikku harjoittelulla tuolla hoituu pyörän pystyttäminen nopeasti ja kivuttomasti. Umpivannekin näyttäisi istuvan oikein mukavasti paikoilleen...

...mutta eihän tuo perkele ole mustaa nähnytkään. Vanteen maalausta varten irroittelin ensi töikseni "uuden" vanteen perkeleen tiukkaan jumahtaneet jarrulevyn pultit yhtä lukuunottamatta, kuten kuvasta näkyy hajonneen bitin kärki. Paskapultti irtosi vasta Dremelöimällä tuohon pultin kantaan kunnon tasaapääura ja paukuttelemalla sitä iskumeisselillä vartin verran kuumentaen sitä edestakaisin sekä kiroilleen helvetin kovaa ja paljon.

Samaan syssyyn irroitelin valmiiksi alla olleesta vanhasta pinnavanteesta hihnapyörän ja käyttöön tulevan jarrulevyn, toki merkaten tussilla näppärästi pyörimissuunnat niin etteivät sitten asennusvaiheessa tulisi paikoilleen vahingossa väärin päin ja kuluttaakseen esim. kalliin vetohihna heti pilalle. En tiedä onko jarrulevyn pyörimissuunnalla merkitystä mutta ajattelin pelata varmanpäälle...

Seitsämän tsiljoonan mutkan jälkeen lopputulos näytti juuri siltä mitä halusinkin. Tätä ennen kävin matkanvarrella irroituttamassa renkaan vanteelta MP -Mestassa Joensuussa jossa aina hoituu homma kuin homma supsikkaasti ja tämmöinen tee-se-itse -urpokin saa apua kun menee sormi suuhun (terveiset Jarmo Heikkiselle). JepJepiltä tilasin uudet laakerit ja stefat valmiiksi ja irroitutin siellä myös vanteessa paikoillaan olleet Timken -laakereiden ulkokehät - Touhu joka ei ainakaan minulta olisi onnistunut kotikonstein, pahimmassa tapauksessa olisin takonut laakerin ulkokehää taltalla pieksäessäni koko laakeripesän mutkalle jolloinka koko vanne olisi ollut käytännössä entinen venkula.

Seuraavaksi kiikutin vanteen Liperin puolelle Takomo Ikoseen jossa parinkympin korvausta vastaan vanne hiekkapuhallettiin ja pulverimaalattiin puolikiiltävällä mustalla. Homma tosiaan on on edullista, tosin onhan tuonne Joensuusta vähän matkaa ja maalaukselle kannattaa varata aikaa viikko tai jopa kaksi riippuen firman työtilanteesta. Jälki on kuitenkin hyvää ja vanteen pinta kestää kolhuja huomattavasti paremmin kuin normaali maali.

Vanteen noudettuani ostin & asennutin siihen uuden renkaan sekä laakerit ja tulipa koko paketti käytettyä ammattilaisella shimmauksen tsekkaamiseksi. Noiden kartiomallisten Timken -laakereiden huono puoli on juuri se että renkaan laakereiden keskiputken on oltava millilleen oikeanmittainen että tarkasti akselin pulttia asennusvaiheessa tiettyyn momenttiin kiristettäessä välys jää juuri sopivaksi niin ettei vanne lonksu paikallaan saati liian pienen välyksen ollessa kyseessä kuumene liikaa ja leikkaa kiinni. Jos on liian väljä niin pitää lisätä "prikkoja" tai jos on liian tiukka niin pitää ottaa koneella matskua keskiputkesta - Onneksi Heikkisen Jarmo hoiti homman ja huikkaisi vielä perään kiristysmomentin johonka hän oli tuon shimmauksen mitoittanut.

Vanne oli asennusvalmis kun olin asentanut kopissani jarrulevyn ja hihnapyörän oikein päin momentteineen paikoilleen tussimerkintöjen avulla. Pulttien asennuksessa en käyttänyt mitään kierreliimaa vaan Motonetistä ostamaani rengas- ja pulttitervaa jota ruiskin kierteisiin. Tämä terva ainakin teoriassa estää pultin irtoamisen muodostaen kierteisiin sitkeän mällin joka ei kuitenkaan hapetu/jämähdä niin että pultteja saa seuraavalla kerralla repiä irti kuuden metrin jatkovarrella.

Jotkut harrastajat nettipalstoillaan muuten suosittelevat vaihtamaan kaikki jarrulevyn ja vetohihnan pultit joka kerta uusiin kun ne irroitetaan. Itse vaihdoin vaan hapettuneet jarrulevyn pultit ja hyvin ovat pysyneet kilkkeet kiinni vaikka kilometrejä remontin jälkeen onkin jo kertynyt...

Kas näin se homma etenee, uusi vanne on lopulta valmis ja paikoillaan. Tästä näkee paremmin tuonkin mp -peräpään nostimen toiminnan. Se on tuollainen kaksihaarainen vipuvarsi jonka avulla pyörä nousee ilmaan kevyesti ja sitä on tukeva rukata ja siirrellä - ikäänkuin tuolla kopissani olisi juurikaan tilaa moiselle.

Se aiemmin kiroamani lokasuojan pultti on sitten muuten vielä pykälän verran vittumaisempi takaisinlaitettava, jos mahdollista. Paras ratkaisu on teipata pultti jatkovarsien päässä olevaan hylsyyn niin että se ei tipu siitä ja tuhannen yrityksen kautta koittaa saada se ujutettua sinne pimeään ja syvään kuiluunsa kahden sentin rakosen kautta paikoilleen naarmuttamatta lokasuojaa.

Siinä joutuu istuksimaan puoliksi pyörän alla tunnin -pari ja sorhata pulttia paikoilleen käytännössä sokkona, tätä työvaihetta en haluaisi enää koskaan toistaa - tämän ensimmäisen modauksen jälkeen olen tehnyt homman jo ihan muista syistä useamman kerran eikä se muutu kokemuksenkaan myötä koskaan yhtään helpommaksi. Ihan täysin pullalla se sieltä irtoaa ja tuplapullalla sen ehkä sinne saa takaisin pyöriteltyä. Perkelettä.

Lopputulos on varsin miellyttävä kaikessa mustuudessaan - Itse vannehan tuolta rojun seasta edes kunnolla erotu mutta pääasia on että se on nyt perseenmusta ja allakin uusi rengas tulevalle ajokaudella poltettavaksi. Etuvannehan näyttää edelleen melko harmaalle joten seuraavasta projektista ei ollut tässä vaiheessa mitään epäselvyyttä. Kuvassa myös uusi soolosatula mutta se onkin taas ihan eri tarina...

Onnellinen äitienpäivä.

Äitienpäivän 2013 aurinko laskee Varissaaren taakse polttaen taivaanrannan punaoranssiksi. Ensimmäinen tulevaa kesää enteilevä päivä täällä jumalan selän takana eikä satanutkaan kumma kyllä pisaraakaan. Ihmeellistä, koko viikko ollut taas ihan esterin perseestä.

Luontoääninä on saatu kuulostella mm. joutsenta, kuikkaa, käkeä, västäräkkiä, hyttysiä ja tonnikaksisatasta viritettyä Suzukia. Olin muuten tänään ensimmäistä kertaa toisen moottoripyöräni pelkääjänpaikalla kyydissä, huisaa! Tästäkin rakkineesta juttua myöhemmin, kyseessä melko ärhäkkä GSX n. 130 hevosvoiman liikuttelemana. Kuva viime kesältä.

 

Pahennusta olemme äidin seurana herätelleet kahdella eri hautausmaalla (meidän perhettä ei varmaan pitäisi niille porukalla päästää, meillä on siellä yleensä hauskempaa kuin baarissa ja ihmiset tuijottavat) sekä naapurituppulan äitienpäivälounaalla; Herkullisiä röppöjä tarjosivat ja ihan helevetisti niitä vedettiinkin Homer Simpsonin tyyliin. Tällaisina päivinä saa olla perkeleen onnellinen että on tällainen maalaisjuntti. Junttius on köyhän rikkaus. Onnellinen päivä, hyvä kaikki äidit!

Lego Technic Car Chassis 8860. Oujea.

HUOM! Tämä kapine on nyt myynnissä Huuto.netissä 24.6.2013 asti, myynti-ilmoituksen löydät tämän linkin takaa!

Tämä taivaallinen Lego -supersetti lienee jokaisen 70 -luvulla syntyneen poikalapsen päiväuni kummitellen muistojen syövereissä jossain Commodore 64:n alkuaikojen ja Ritari Ässän seikkailujen välimaastossa, kimallellen He-Man ja Zoids -hyllyjen välissä neonvärien tuikkeessa leluosaston kunniapaikalla Peukaloisten Retkien tunnarin pauhatessa taustalla niin että korvista veri valuu.
Itse ainakin kuolasin tätä Lego -osaston ylähyllyllä kuudensadan metrin korkeudessa kaukaisena häämöttänyttä jättimäistä kunigassettiä ja toivoin että jonakin jouluna tämä päiväuni putkahtaisi pukinkontista lahjaksi ja saisin rakentaa tämän onnellisuuden kulminoituman omin pikku nakkisormin valmiiksi ja leikkiä sillä ikuisesti. Nykyaikana vastaavan mittaluokan haave olisi varmaan joku oma Delorean tai K.I.T.T. -replica.

Tämä Legosetti oli niin kallis että kovin harvan vanhemmat tätä raaskivat kusipääpennuilleen ostaa, tässä omassanikin on paketin kannessa vielä hintalappu jäljellä jossa komeilee 374 mk mikä oli tuohon aikaan järkyttävän iso tuppo seteleita. Kyllähän se pukki lopulta heltyikin kun tarpeeksi sille jaksoin toivelistaa kirjoitella, melkoisella viiveellä tämä laatikko putkahti...

...Nimittäin lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vanhana karvaisena läskinä, kyllästyin odottamiseen ja korjasin tilanteen itse. Pitkällisen metsästämisen jälkeen sain hankittua tämän päiväunieni lelupaketin itselleni käytettynä, muistaakseni jostain keskieuroopasta ebayn kautta. Setti oli käytetty mutta täydellinen ja maksoi varmaan samanverran kuin aikanaan uutena suomessa;  Pyysin maksuviestissäni myyjää purkamaan kotteron ja lyömään palaset kannen alle laatikkoonsa.

Parin viikon odottelun jälkeen sitten kääräisin viime tingassa saapuneen lootan suoraan postipaketin päälle liimailemallani lahjapaperilla pakettiin ja kirjoitin päälle isolla sydämenmuotoiseen tarran oman nimeni. Se oli kaikkien aikojen joulu, kylläpä siinä saatana kestikin odotellessa.

Tämä vehje saa jotenkin vieläkin niskakarvat pystyyn joka kerta kun tämän näkee. Onhan se kaiken lisäksi vallan miellyttävä kasattava sympaattisessa vanhanaikaisuudessaan. Aikanaanhan tämä oli suorastaan mullistavan edistynyttä legotekniikka, nyt monet ratkaisut lähinnä huvittavat kuten esimerkiksi nuo suhteettoman suuret tulpanjohdot taikka ohjauksen toteutus oman aikakautensa kömpelöillä basic -legopalasilla.

Lego Technic Car Chassis 8860 vuodelta 1980:

• Sisältää 668 uljasta technic -palikkaa.
• Lähes puolimetrinen järkäle (pituus 46 cm, leveys 20 cm)
• Maailman upein laatikko minkä sisälle tekisi mieli muuttaa asumaan.
• Kääntyvät eturenkaat kun rattia murjoo.
• Jakkarat säätyvät pituussuunnassa eripituisille kuskeille, passelit penkit lenkkimakkarasta tavalliseen nakkimakkaraan.
• Selkänojaakin saa säätää, jos väsyttää niin vaikka makuuasentoon; Tai pelehtimistä varten.
• Kaksi vaihdetta: Kovaa ja saatanan kovaa - Vaihekeppi toimii ja kuuluu hintaan.
• Neljä neliskanttista sylinteriä missä männät vatkaavat autoa tuupatessa, toki kummallakin vaihteella eri tahtia.
• Takajousitus, camberkulma säätyilee sitä mukaa kun jousitus jousittaa - Mahtaa olla talvikeleillä livakka ajeltava.
• Pyörivä syylärin ropeli.
• Virranjakaja ja keltaiset pako ööh... suuttimet?

Onhan tämän oltava legendaarisin lelu mitä ikinä on valmistettu, ainaskin tällaisen kolmevitosen ikilapsen mielestä. Tämä oikea fyysinen rakennussarja päihittää kaikki maailman videopelit ja elektroniikkapelit mennen tullen. Tätä nykyä mulle on näitä settejä siunaantunut parikin kappaletta, toinen mahdollisesti lähtee myyntiin lähiaikoina.

Kandee siis tsekkailla huuto.nettiä jos sattuu kiinnostamaan tällaisen harvinaisuuden hankkiminen omien lapsuudenhaaveiden toteuttamiseksi - Muistaessani kyllä toitotan asiasta täälläkin blogissani. Kyseessä 100% täydellinen (kuvan) yksilö alkuperäisessä laatikossaan, ainoastaan ohjekirja puuttuu minkä löytää kyllä helposti vaikka www.brickinstructions.comista TÄMÄN linkin takaa. Paras lelu ikinä.

©1980 LEGO Group.

Rusina tuo luonnon oma paskakikkare.

Rusinoita! Ostin hyväuskoisena makeanhimooni paketillisen jotain halpishintaisia pähkinäsuklaakeksejä - Niihin oli kuitenkin salakavalasti työnnelty pähkinöiden lisäksi joukkoon myös rusinoita voi herranjumala ja ihan isän kädellä. Ottipa keksipaketti kyytiä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi mihinkään ihmisen syötäväksi tarkoitettuun asiaan pitää laittaa näitä nahkeita pikku kakkakikkareita; Rusinoita pullassa, rusinoita maksalaatikossa, rusinoita porkkanaraasteessa, rusinoita myslissä, rusinoita rahkapiirakassa ja nyt pähkinäsuklaakekseissä?

Ainoa paikka minne rusinat kuuluvat on perse! Olisivat saaneet laittaa tuohonkin keksipakettiin allaolevan kuvan kaltaisen kuvan varoitustekstillä "nämä hirvittävät piparit sisältävät rusinoita, kiertäkää kaukaa ellette tykkää syödä ruoassanne näitä pikkuruisia sitkeitä kissanpaskakikkareita". Simassakin näitä hukkuneita yksilöitä pitää varoa ja yrittää ruikkia sitä juomaa pullosta pitämällä korkkia siinä pullon suulla notteivat nämä iljettävät limapökäleet tule lasiin löpsähtelemään ja yrittämään livahtaa höpätessä kitusiin tukehduttaakseen nauttijansa. Voi jumalauta, pilalla koko kevät.

Karjalanpaistista kajahtaa.

Melko varmasti maailman uljain kotiruoka-annos kautta avaruuksien; Oman äipän wanhassa ladon (Ladan?) kokoisessa kiviuunissa hauduttelema karjalanpaisti ja lisukkeena kuorineen keitellyt potut. Meillä ei paistiin heitellä sipuleita, porkkanoita taikka minkäänvärisiä pippureitakaan - eväs pidetään tämmösenä simppelinä pelkällä suolalla maustettuna perusversiona johon kiviuunissa yön yli hauduttelu tuo omat arominsa. Arkiversio valmistuu välillä sähkölämmitteisenäkin muttei juurikaan kalpene tämän juhlaversion rinnalla kun sitä siellä pikkulämmöllä hiljakseen tuhnuttelee...  

Valmistusvaiheessa pataan päätyy suhteessa vähän enemmän sikaa kuin naudanlihaa, mieluiten lähikaupan lihatiskistä juuri tuoreena paloiksi leikattuna ja paperikääreessä kotiin kannettuna. Pitäis varmaan joskus seurailla tarkkaan vierestä tuon evään valmistumista jo ottaa kaikki salaiset valmistusjipot videolle notta osais itekkin tämän taikoa - Vai liekkö äityli paistelisi minutkin uunissa mureaksi jos sattuisin näitä salaisuuksia liian tarkasti netissä levittelemään?

Mureata ja hienosti hajoavaa tuo liha on kun lautaselle sitä padasta kauhoo, eivätkä pienet läskikokkareet makua ainakaan pahenna. Parastahan tuossa kuitenkin on se suolainen, lihahiutaleisena lainehtiva liemi jota liritellään reilusti perunoiden päälle niin notta sitä lainehtii tuolla lautasella sielläkin piirakoiden alla tuoden oman suolaisen lisänsä sen ruistaikinaiseen pohjaan. Peruna pitää siis kastella liemellä tarkkaan ja ennen paistin annostelua pilkkoa puukolla plätkyttäen tuollaiseksi sopivan hienojakoiseksi sianruoaksi että sitä saa sujahtelee kostutettuna poskeen sopivan vaivattomasti pelkällä haarukalla.

Känttynä samaisessa leivinuunissa rapsakaksi paisteltuja karjalanpiirakoita kunnon meijerivoihin tehdyllä munavoilla. Näitä pystyykin lappamaan mennentullen kitusiin helposti 5-6 kappaletta, nämähän ovat tajunnan- ja verisuonenräjäyttävimmillään vastapaistettuina. Penskana ja vähän isompanakin näitä vedeltiin lautastolkulla lauantai-aamupalaksi tuvan lämmössä pehmennyttä voita päälle annostellen. Voi joulu ettei näihin koskaan kyllästy ihminen, Jäkiruoaksi imetään peukaloa sängyn alla alasti onnesta sätkien.

Isäni sanoin, mitä perkelettä ne tuolla muualla suomessa syöpivät kun eivät karjalanpaistia ja -piirakoita!?!

Villasukkieni muistolle.

Laupias muistopuhe rakkaimmille villasukilleni missä oli harmaa jalkaterä ja punakeltaiset sik-sak -raidat varressa:

Jälleen koitti tällainen surullinen päivä jona suuren murheen saattelemana lähetin yhdet teistä viimeiselle matkallenne. Vetäisin teidät vielä tänä aamuna onnellisena sängyn vierestä unenpöpperöisiin jalkoihini niin kuin aina ennenkin, lämmititte vielä repaleisina askeltani vessassakäynnin ja viimeisen vitoskauden Sons Of Anarchy –jakson verran. Puhki kuluneet kärkenne pilkottivat peitonraosta surullisesti irvistäen kuin Ron Perlman, tarkkailin teitä alitajuisesti vaikka kieltäytyneisyyden vallassa torjuin täysin ajatukset tulevasta poismenostanne. Vaikka isovarpaani ja toinen kantapää pullistelivat ulos pettäneiden neuleittenne välistä matkalla suihkuun, ajattelin että teistä olisi pehmentämään kosketustani kovaan ja kylmään maailman vielä yhden peseytymissyklin verran - Olin väärässä, teidän loppunne alkoi olla jaloilla.

Yrittäessäni käsi täristen väkipakolla laittaa teitä vielä kerran pesukoneeseen havahduin todellisuuteen ja päätin huokaisten kantaa teidän keittiön roskikseen ennenkuin teistä olisi ollut jäljellä pelkät kuolleet varret; Pelkät kauniit lankoja roikkuvat nilkanlämmitysputkilot vailla pienintäkään ylpeydenripettä rakkaudella suorittamastanne upeasta työstä koko ihmiskunnan ja -yksilön pienten hapulevien askeleten hyväksi. Saattoipa pieni kyynel tipahtaa pehmeään nukkaanne kun peittelin teidät alahuuli väpättäen muovipussin pohjalle eron hetkellä, tapahtuman lopullisuuden iskiessä tajuntaan kuin moukarin tulehtuneeseen kivekseen.

Olen varma että tulen vielä joskus aikojen saatossa löytämään teille yhtä lämpimät ja kauniit korvaajat, joku mummo jossain virkkaa aikanaan sopivan sievät töppöset jotka sitten kohtalon johdattamana päätyvät koipiini varjelemaan niitä pakkaselta, hieltä ja pahalta maailmalta. Vaikka tulenkin vielä pitämään jalassani muita sukkia, ajatellen teitä kahta; Muistaen iloisia raitojanne ikuisesti tietäen että te lätkitte korttia siellä pilven reunalla Pelle Hermannin ja John Holmesin sukkien kanssa - Onnellisempana kuin koskaan. Muistoanne kunnioittaen, Imppa ja yksitoista varvasta.

Rumien iltasatu.

Olipa kerran erään kaukaisen maan ostoskeskuksen sovituskopissa mies joka kauhisteli itseänsä tyrmistyneenä peilistä. Kuvajaisessa hikinen läski murjoi jalkaansa vääränkokoisia housuja - Apinamaisen ruma näppyläselkäinen otus huohotti äänekkäästi niskamakkarat epäsiistien hiustensa alla pullistellen ilmaa keuhkoistaan pois ja yritti lihakset tutisten napittaa vyötäröstä parikymmentä senttiä liian pieniä farkkuja kiinni kehnoin tuloksin. Sänkinen kaksoisleuka pullisteli nihkeästi lörpsähdellen ja tursusi kivuliaasti muuta ihoa pistellen pinkeälle makkaralle joka kerta kun mies yritti vääntää nappia kiinni.

Sovituskopin suojaverho pullahteli koppirivistön käytävällä paksun miehen epätoivoisen nujuamisen tahtiin - Ynähtelyt ja ähkäisyt raikuivat selkeinä naistenosaston perukoille saakka ja ihmiset kurkkivat naapurikoppien verhonraoista ihmetellen kovaäänistä mesoamista. Räkäpisara kimmelsi miehen väpättävällä ylähuulella kunnes hän lopulta silmäkulmat kostuen luovutti ja tuijotti housunsepalus irvistäen peilistä yläperseestä kumpuavaa mustaa ylöspäin kiipeilevää iljettävää selkäkarvoitustaan. Housut valahtivat maahan mytykälle kun mies päätänsä puistellen luhistui masentuneena pienen kopin nurkkaan jakkaralle pieraisten apeana ulahtavan tuhnun, karvaisena kiiltelevän kiveksen mätkähtäessä tarramaisen nihkeänä jakkaran reunaan kusenpolttamien, muodottamiksi venähtäneiden alushousujen lahkeesta.

Väkevän paskanhajun vallatessa jo valmiiksi tunkkaisen kopin masentunut mies vetäisi itkua vääntäen vaatekasan alle hautautuneesta muovipussista kouraansa jykevän pullollisen ruskeata viinaa jaa rasautti lennosta korkin auki kumoten puolet kimaltelevan pullon sisällöstä suihinsa yhdellä huikalla. Juomasta voimistuneen miehen karvainen käsi puristui viinaroiskeista märkänä kopin suojaverhoon ja repäisi rätin raivokkaasti rätsähtäen koppirivistön käytävälle niin että verhonippeleitä sateli liikkeen hattuosastolla peiliä tutisevana tuijottelevan papparaisen karvahatun poimuun asti.

Muut asiakkaat tuijottivat kauhuissaan puolialastoman, mielipuolisesti ölisevän miehen syöksyessä alushoususillaan koppirivistön takaa yli kravattihyllyn, lailla apinoiden kuninkaan, punaisen velcrorusetin tarttuessa esittelytelineestä hänen paljaana poukkoilevan kiveksensä ja alushousujen lahkeen nihkeään syleilyyn. Sekavana mumisten hän hoiperteli makkarat vavahdellen kohti miestenosaston keskellä olevaa katutasolle avautuvaa liukuporraskuilua ja pomppasi ketterästi pikkuruinen rusetti iloisesti pilkahtaen kaiteen yli häviten tyhjyyteen pikaisesti häviävän huudon saattelemana.

Pierunhajun rippeet leijailivat pukukoppien käytävällä haihtuen hiljalleen Saharaan. Ihmiset tuijottivat hiljaisuuden laskeuduttua suut pyöreänä toisiaan, kuin kyseenalaistaen juuri silmiensä edessä vilahtanutta epätodellista tapahtumasarjaa, ainoastaan hissimusiikki jenkkasi jossin kaukaisuudessa kun he varovaisesti hiipivät typertyneinä kurkkimaan miehen perään kaiteiden yli.

Katutasossa juuri avaamaansa soijapatukkaa haukkaamassa ollut tikkujalkahipsteri tuijotti suu ammollaan tuota jalkojensa juureen taivaasta tipahtanutta lihaisan löyhkäävää olentoa jonka epämuodostunut muodoton raato makasi alati laajenevassa eritelammikossa alaspäin tulevien liukuportaiden loppupäässä perse paljaana, sievän punaisen rusetin pyöriessä rullaportaiden alapään koneiston roskakammassa karvaiseen verimöykkyyn tarttuneena.

Ylempien kerrosten kaiteiden taakse kerääntynyt yleisö tuijotti näkyä kauhuissaan. Liukuportaiden raksutellessa verkkaisesti lattian alle koneiston syövereihin imeytyi rusetin nauha lopulta tämän mekanismin väliin ja siihen takertunut verinen kivespussinriekale kimposi purskahtaen hipsterin pötkylän päähän värjäten sen hiljalleen kokonaan punaiseksi. Hissimusiikki taukosi hetkeksi ja kuulutuksessa mainostettiin miesten alennuksessa olevia nahkakasseja. 

Sen pituinen se, hyvää yötä :)

Pikkujannen kesäherkku, yea baby.

Tulevan kesän kunniaksi esittelen yksinkertaisen mutta sitäkin herkullisemman yrjölautasen - Hengästyttävän samettisen kesälääkkeeni makeanhimoon jo neljännesvuosisadan verran. Tämän sokeripommin on kaltaisenikin apina osannut valmistaa jo pikkuklopista lähtien, voin jo maistaa tuon herkun suussani. Seuraa ohjeita tarkkaan.

• Ihan ensimmäisen laitetaan mankasta tai youtubesta soimaan Love Unlimited Orchestran "Love's Theme"

• Tunnelman lämmetessä läsäytetään puoli litraa vähän sulahdellutta nougatjäätelöä ohuina viipaleina syvän & ison lautasen pohjalle, korvikkeeksi käy toki suklaajätski mutta ainakin yksi "virallinen" versio tästä mömmöstä pitää nauttia vuosittain ja siihen kuuluu nougatjäätelö jjumalauta!

• Päälle vatkataan 2 dl purkki kuohukermaa joka taputellaan eroottisesti kuolaten jäätelön peitoksi, toki kesysti vaniljasokeroituna + tavan sokeria annosteltuna lisäksi silleen reippaalla kädellä.

• Kokonaisuus koristellaan valitsemillasi juuri poimituilla marjoilla, semmoisilla suussasulavilla auringonlämmittämillä vatuilla tai puolikkaiksi lohkotuilla mansikoilla - Parhaassa tapauksessa molemmilla. Marjat työnnellään sormella kermaan hitaasti nautiskellen kuin *******.

• Valutellaan reunoille omia rinnuksia pitkin kaupan pahvitetrasta löytyvää suklaakastiketta, ei mitään kovettuvaa paskaa tai vaahtoja.

• Kliimaksina tekele nautitaan vähintään löylykauhan kokoisella lapiolla uimahoususillaan pihatuolissa ilman paitaa hikisenä karjuen, kuin alkueläin.

• Älä varaa loppupäiväksi mitään pakollista, käperry sohvan nurkkaan ja vedä viltti niskaan - Halutessasi myös käteen. Muista roudata ämpäri jo etukäteen sohvan viereen valmiiksi kun sinua oksettaa kovasti syötyäsi lautasen tyhjäksi. Oiva lääke sadepäivän ratoksi, sulettelulukemistoksi suosittelen Aku Ankan taskukirjaa "Mikki Kummitusjahdissa. Täydellinen kesäpaskare.