Valmistusvaiheessa pataan päätyy suhteessa vähän enemmän sikaa kuin naudanlihaa, mieluiten lähikaupan lihatiskistä juuri tuoreena paloiksi leikattuna ja paperikääreessä kotiin kannettuna. Pitäis varmaan joskus seurailla tarkkaan vierestä tuon evään valmistumista jo ottaa kaikki salaiset valmistusjipot videolle notta osais itekkin tämän taikoa - Vai liekkö äityli paistelisi minutkin uunissa mureaksi jos sattuisin näitä salaisuuksia liian tarkasti netissä levittelemään?
Mureata ja hienosti hajoavaa tuo liha on kun lautaselle sitä padasta kauhoo, eivätkä pienet läskikokkareet makua ainakaan pahenna. Parastahan tuossa kuitenkin on se suolainen, lihahiutaleisena lainehtiva liemi jota liritellään reilusti perunoiden päälle niin notta sitä lainehtii tuolla lautasella sielläkin piirakoiden alla tuoden oman suolaisen lisänsä sen ruistaikinaiseen pohjaan. Peruna pitää siis kastella liemellä tarkkaan ja ennen paistin annostelua pilkkoa puukolla plätkyttäen tuollaiseksi sopivan hienojakoiseksi sianruoaksi että sitä saa sujahtelee kostutettuna poskeen sopivan vaivattomasti pelkällä haarukalla.
Känttynä samaisessa leivinuunissa rapsakaksi paisteltuja karjalanpiirakoita kunnon meijerivoihin tehdyllä munavoilla. Näitä pystyykin lappamaan mennentullen kitusiin helposti 5-6 kappaletta, nämähän ovat tajunnan- ja verisuonenräjäyttävimmillään vastapaistettuina. Penskana ja vähän isompanakin näitä vedeltiin lautastolkulla lauantai-aamupalaksi tuvan lämmössä pehmennyttä voita päälle annostellen. Voi joulu ettei näihin koskaan kyllästy ihminen, Jäkiruoaksi imetään peukaloa sängyn alla alasti onnesta sätkien.
Isäni sanoin, mitä perkelettä ne tuolla muualla suomessa syöpivät kun eivät karjalanpaistia ja -piirakoita!?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti