Reilu vuorokausi meni äxpoxin kapulaa silmät epäuskosta pullistuen murjoessa, välissä tuli vaan yöunet vetäistyä - Nyt saa tyhjin katsein tuijotella konsolin päävalikkoa kun pelasin melkeimpä yhdellä istumalla putkeen ”The Walkin Deadin” kaikki viisi elämää suurempaa episodia. Huikeata saatana! Mitä tässä nyt seuraavaksi näppäilisi kun mikään muu digitekele ei todennäköisesti aikoihin riipaise sydänalasta samalla tavalla kuin tämän pelin traagiset hahmot ja koskettava tunnelma? Mitä jos olisin pelin alussa tehnyt pari eri valintaa; kuinka erilainen tarina olisi ollutkaan? Kuinka monella tuhannella eri tavalla olisin voinutkaan kokea tämän seikkailun ja kenties suoriutua siitä paremmin? Oliko tämä enää edes peli vai jotain vähän enemmän?
Lisää tämmöistä tarinankerrontaa olisi kaiken ylikaupallisen
aivot turruttavan tusinapaskan tilalle saatava! Ihan oikeasti jos
omistat minkä tahansa pelimankelin, ja vaikka suhtautuisit kuinka
kyynisesti pelaamiseen ylipäätänsä, suosittelen erittäin lämpimästi
antamaan tälle Telltalesin upealle indie -mestariteokselle
mahdollisuuden ja kokeilla oma versiosi tästä mielettömästä tarinasta.
Leukalääkärille mentävä maanantaina kun elämäni voimakkain peli-immersio
löi alahuulta lattiaan kerran jos toisenkin silmäkulmia salakavalasti
kostutellen.Koskaan ei mikään peli- tai elokuvahahmo ole ollut niin rakastettava kuin tämän tarinan pikku Clementine. Huuuuhh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti