Voi Kalevi Kivestön pylde.
Käänsin
koko kämpän ympäri etsiessäni ihan mitä tahansa pikkupätkää aivan normaalia
sähköjohtoa levysoittimen maajohdoksi; Yleensähän näitä piuhoja ja kaapeleita tursuilee
joka laatikosta ja kaapista mutta eipä tietenkään silloin kun niitä olisi
tarvinnut, kumma kyllä mistään ei löytynyt edes ylimääräistä kajarijohtoa. Pitkällisen
sotkemisen ja laatikoiden penkomisen jäljiltä bongasin yhden hyllyn taakse unohtuneen,
turhan ohkaisen johdonpätkän jonka naama rutussa jouduin kelpuuttamaan
käyttötarkoitukseen kun parempaakaan ei ollut käsillä.
Rojujen siivoamisen ja
loppujen tarvikkeiden etsinnän jälkeen kolvia onnellisena lämmitellessäni, yhtä
ainukaista johtoon tulevaa juotosta varten, huomasin että nyt ei muuten paskakolvi lämpene
kuin kädenlämpöiseksi vaikka olisin juossut katossa alasti ympyrää säkkipilliä soittaen
– Hätäpäissäni testailin kepakkoa useammassakin eri töpseleissä ja nitkuttelin kapistuksen
johtoa ja ruuveja tiukemmalle, turhaan. Kun ei niin ei.
Yllättävistä vastoinkäymisistä reihaantunut vitutuksen otsasuoni jyskytteli alati kiihtyvällä
kompilla lippiksen nurkkaa niin että sen alta pelmahtelevat lakinriekaleet
sumensivat verenpunaisena höyryävän näkökentän lopullisesti – Turhautuneisuuden
itkusta ulvahtaen päätin kokeilla kuinka kolvi kohtaa painonnostotangon kuudensadan
kilometrin tuntinopeudella ja linkosin sen hulludesta karjuen johdon päästä
kaikin voimin puristaen kuntoilulaitteen kylkeen. Räkä ja paska hyrskähteli
sieraimistani paljaalle rinnalleni kun tuijotin huohottaen sumun läpi
tyhjyyteen.
Kammiotani ravistuttavan päksähdyksen jäljiltä huoneessa sateli
parin minuutin ajan ruuveja ja muovinkikkareita kun keltainen kolvini oli
muuntunut warppinopeudella nuppineulan pään kokoisiksi sirpaleiksi jotka
hiljalleen kimpolivat kierien huonekalujen taakse piiloihinsa. Havahduttuani huomasin
lippiksenikin räjähtäneen päästäni savuavina riekaleina lattialle.
Oli lopulta hiljaista.
Oli lopulta hiljaista.
Huomasin puristavani sykkivässä nyrkissäni kolvin irtipoikki
revennyttä pitkähköä virtajohtoa, eristeen alla kiemurteli vähintään kolme
metriä ihanan paksuja karamellinsävyisiä sähköjohtoja - kuin
metrilakuja markkinakojun tiskillä; Maajohtoja levysoittimeen joihin pitäisi
kolvata toiseen päähän yksi ainoa juotos...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti