keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Mulla kol-kol-kolvissa löytyy


Voi Kalevi Kivestön pylde.

Käänsin koko kämpän ympäri etsiessäni ihan mitä tahansa pikkupätkää aivan normaalia sähköjohtoa levysoittimen maajohdoksi; Yleensähän näitä piuhoja ja kaapeleita tursuilee joka laatikosta ja kaapista mutta eipä tietenkään silloin kun niitä olisi tarvinnut, kumma kyllä mistään ei löytynyt edes ylimääräistä kajarijohtoa. Pitkällisen sotkemisen ja laatikoiden penkomisen jäljiltä bongasin yhden hyllyn taakse unohtuneen, turhan ohkaisen johdonpätkän jonka naama rutussa jouduin kelpuuttamaan käyttötarkoitukseen kun parempaakaan ei ollut käsillä.

Rojujen siivoamisen ja loppujen tarvikkeiden etsinnän jälkeen kolvia onnellisena lämmitellessäni, yhtä ainukaista johtoon tulevaa juotosta varten,  huomasin että nyt ei muuten paskakolvi lämpene kuin kädenlämpöiseksi vaikka olisin juossut katossa alasti ympyrää säkkipilliä soittaen – Hätäpäissäni testailin kepakkoa useammassakin eri töpseleissä ja nitkuttelin kapistuksen johtoa ja ruuveja tiukemmalle, turhaan. Kun ei niin ei.

Yllättävistä vastoinkäymisistä reihaantunut vitutuksen otsasuoni jyskytteli alati kiihtyvällä kompilla lippiksen nurkkaa niin että sen alta pelmahtelevat lakinriekaleet sumensivat verenpunaisena höyryävän näkökentän lopullisesti – Turhautuneisuuden itkusta ulvahtaen päätin kokeilla kuinka kolvi kohtaa painonnostotangon kuudensadan kilometrin tuntinopeudella ja linkosin sen hulludesta karjuen johdon päästä kaikin voimin puristaen kuntoilulaitteen kylkeen. Räkä ja paska hyrskähteli sieraimistani paljaalle rinnalleni kun tuijotin huohottaen sumun läpi tyhjyyteen.

Kammiotani ravistuttavan päksähdyksen jäljiltä huoneessa sateli parin minuutin ajan ruuveja ja muovinkikkareita kun keltainen kolvini oli muuntunut warppinopeudella nuppineulan pään kokoisiksi sirpaleiksi jotka hiljalleen kimpolivat kierien huonekalujen taakse piiloihinsa. Havahduttuani huomasin lippiksenikin räjähtäneen päästäni savuavina riekaleina lattialle. 

Oli lopulta hiljaista.

Huomasin puristavani sykkivässä nyrkissäni kolvin irtipoikki revennyttä pitkähköä virtajohtoa, eristeen alla kiemurteli vähintään kolme metriä ihanan paksuja karamellinsävyisiä sähköjohtoja - kuin metrilakuja markkinakojun tiskillä; Maajohtoja levysoittimeen joihin pitäisi kolvata toiseen päähän yksi ainoa juotos...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti