R.I.P talvi - Good Riddance!

Ohoh kun lopultakin koitti kevät, kylläpä siinä kestikin taas - Tosin syksyltähän tuolla on taas parin päivän ajan fiilikset tuntuneet vesisateessa itkua nyhräten talsiessa. Taisi olla täällä itäsuomessa melkeimpä puoli vuotta pakkasta putkeen ja vasta nyt huhtikuun lopulla päästiin kunnolla plussan puolelle. Kammoittavaa, liekkö golfvirta sammutettu kun ei tämä ilmasto tunnu ainakaan olevan lämpenemässä täällä meillä päin vaikka kovasti meille näin kertoillaan. Varmaan vielä vapuksi pläjäyttää puoli metriä lunta tippaleipien päälle; Jäinen simapullo kourassa istutaan pulkassa murjottamassa - Juhannuksena sama rasti + itikat päälle. Vähäjärkiseksi vetää välillä miehen tämä suomen synkkä ilmasto kun ei kiinnosta nykyään taas ah-niin-trendikäs hiihtäminenkään henkilökohtaisesti jee suksen vertaa.

Kovasti näistä pimeämmistä vuodenajoista jotain positiivista kaiveltuani olen huomannut että varsinkin talvella tuntuu jotenkin olevan aikaa & motivaatiota enemmän kaikkeen ihme taiteiluun ja epämääräiseen kikkailuun; Viime jouluna näppäilin silmälasit huurussa olosuhteiden murjomana tilttailevaa kameraa kuunvalossa useampanakin iltana, tietenkin ilman rukkasia parhaillaan -33'C pakkasessa.

Ensimmäisessä kokeiluluontoisessa pitkän valotusajan koekuvassa jalustana liukas roskiksen kansi ja kameran alle summamutikassa käteen sattunut rälläkän terä kameran tilttisäätönä. Saattoivatpa tontukin kuulla pari ihan uuttakin kirosanaa kun pimeässä navetan nurkalla vehkeilleni rähjäsin. Mutjakkaa jälkeä saa Samsungin WB650 -halpispokkarilla saa ku "vähän" vielä photoshoppailee potrettia jälkikäteen.

Onnistunutta potrettiä seurasi lisää pimeitä otoksia - tässä seuraavan yön mystisiä fiiliksiä pihapiiristä & aitasta mökkeröisen rappusilta käsin napsittuna -Nyt kameran alle viritettynä verrattaen edistynyt vanha vhs -videokameran jalusta joka ei oikein pakkasesta tykännyt, joku paikka siitä pasahti pimeässä halki vaikken koko kapineeseen sillä hetkellä edes koskenyt, hirvittävä säikähdys kyllä kohtasi miehen ja meinasi pipo räjähtää kauhistuksen voimasta.

Pakkanenkin paukkui edelleen -31'C asteessa ja jotain ihmeellisiä (tontun?)jälkiä ilmaantui talon nurkille, haluaisivat varmaan menninkäiset huikan lämmikkeenä nauttimaani rommitotia. Imppu ladattuna piti sohvan nurkassa vahtia etteivät sisälle asti eksy yskänlääkkeitäni maistelemaan...

Vallan kirkas oli kuutamo, taisi jo tuolloin pitkään jatkunut pakkanen tehdä temppujaan ja ilmassa killuva pakkashile kirkasteli maisemaa niin että varjot näkyivät ihan selvästi kun lepikossa kameran kanssa rymysin. Outo paukahtelu raikui metsissä, mikä lienee Kurt Russell siellä kömpinyt ryteikössä - Pakkasmulkero itse kuunvalossa etsimässä riukua pilkkihaalari kintuissa?

Mainion yksityiskohtaisia otoksia sitä saa keskellä yötäkin puitten oksilta ikuistettua kun aikansa räpeltää. Piti tehdä tämän toisen illan aikana useampikin reissu pihalle kameran seurana värjöttelemään, vehkeet kun eivät kestäneet ottaa kuin jotain kymmenisen pitkävalotteista kuvaa kerrallaan joista 90% on käyttökelvotonta, epätarkkaa cräppiä.

Hieno asia on kuulkaapas kuunkierto, sain aikani kyrvisteltyäni navetastakin sievän kuvan kun lasautin aamuyöstä kuuta päin yhden otoksen. Tämän jälkeen olikin parempi lopetella homma ja siirtyä sisätiloihin nautiskelemaan loputkin rommit kitusiin ja käsitellä kuvat kuntoon. Ensi talvena lisää, tiedä jos sitten saisin oikean joulutontun napattua kuvaan. Tai naapurin juoppo-ukon.