Tämä Ensimmäinen kuva otettu liikkeen pihasta koeajon jälkeen. Rukkasesta lähti, sain lopulta toteutettua pitkäikäisen harrikkaunelmani ja ostin vehkeen talvea vasten pois kuleksimasta, pari vuotta noita vehkeitä tulikin netistä melko säännöllisesti syynättyä - Ovathan nuo niin perkeleen kalliita vehkeitä että parempi tietää mitä on hankkimassa ja mihin hintaan. Kahden ajokauden kokemuksella ei ainakaan vielä ole hirveästi kaduttanut. Kakkospyöränä on kuitenkin luotettavampi vanha japsimötkylä jolla sitten kerkeääkin vähän paremmin. Mutta mihinkäs tämmöisella vanhalla läskillä olisi enää nykyään kiire?
Ostohetkellähän tuo Dyna oli ihan mukavannäköinen värkki, vähän sellainen tylsänpulska peruscustom. Hyvänä puolena voisi mainita mallin omalaatuisimman ulkonäöllisen erikoispiirteen, kokomustan moottorin jota ei muista Dynistä tuohon aikaan löytynyt (jos muistakaan aikakautensa HD -malleista yöjunaa lukuunottamatta). Blogistani löydät jakossa lisää tämän mankelin vaiheista ja siihen pikkuhiljaa tekemistäni muutoksista tarkempine detskuineen. Oli mopo oli kesä.
Vehkeessä oli valmiina mainio Scremin Eaglen 2-1 -hormi jossa ihan sopivasti ääntä ja pauketta, eikä ahista kulkua. Muutamat kohdat päässeet putkesta vuosien saatossa vähän kellastumaan...
Mainiota sporttidynassa on myös nämä mikkihiiren korvat eli kunnon kajuutta kierroslukumittareineen ja vehkeineen. Ite ainakin olen tottunut ihmettelemään mopoja vingutellessani notta millonka sitä lipsahtaa kierrokset punarajan puolelle. Tämänluontoisessa vehkeessä tämä tosin ei ihan vahingossa tpaahdu mutta tulevien muutosten myötä tuollekin laitteelle saattanee olla on tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti